Shira tuli vanhan median messuille etsimään AFI:n levyä. Sitten hän tapasi Elin, Sumi huomasi tilanteen, Freya ryhtyi tekemään taustaselvitystä, ja yllättävän vaivaton keskustelu muuttui tilanteeksi, jossa Shiran oli päätettävä, uskaltaisiko hän näyttää haluavansa jotakin.
Shira oli ollut messuilla neljä minuuttia, kun hän huomasi lieväksi ärtymyksekseen viihtyvänsä.
Tämä ei käynyt päinsä.
Rakennus oli ollut aikoinaan huonekaluvarasto ja näytti yhä siltä, että voisi palata entiseen tehtäväänsä hetkenä minä hyvänsä. Yhdellä tiiliseinällä kulki rivi korkeita ikkunoita. Kattoa halkoivat teräspalkit. Taittopöytiä oli aseteltu pitkiksi riveiksi riippuvien kylttien alle. Kylteissä luki VINYYLIT, ÄÄNENTOISTO, KAMERAT, PELIT ja syystä, jota kukaan ei ollut selittänyt, SEKALAISET FORMAATIT.
Ilmassa tuoksuivat kahvi, vanha pahvi, lämmin elektroniikka ja se omalaatuinen pölyinen makeus, joka tarttuu levynkansiin niiden vietettyä vuosikymmeniä kellareissa.
Jossakin sisäänkäynnin lähellä stereoista soi New Order.
Jossakin muualla joku testasi kasettidekkiä musiikilla, joka kuulosti Steely Danilta.
Kolmannella myyntipisteellä soitettiin skata sellaisella äänenvoimakkuudella, että taustalla vaikutti olevan jotakin henkilökohtaista kaunaa.
Shira korjasi laukkunsa hihnaa ja jatkoi kävelyä.
”Tämä on mahtavaa”, Sumi sanoi.
Shira katsoi häntä.
”Olet ollut täällä kolme minuuttia.”
”Tiedän.”
Sumi seisoi pöydän edessä, jolla oli matkaradioita, herätyskelloja, läpikuultava violetti puhelin ja useita laitteita, joiden käyttötarkoituksen historia oli ilmeisesti unohtanut.
Hän nosti käteensä matalan ja pullean oranssin esineen, jossa oli johto.
”Mikä tämä on?”
Freya vilkaisi sitä.
”Fonduepata.”
Sumi tuijotti sitä.
”Onko pelkkää fondueta varten olemassa oma laite?”
”Melkein mitä tahansa varten on olemassa oma laite.”
”Kuulostaa vaaralliselta.”
Shira jatkoi matkaa.
”Sinulla on laite, joka tekee vihanneksista nuudeleita.”
”Se on eri asia.”
”Se on täsmälleen sama asia.”
”Siinä on terät.”
”Se tekee siitä vain pahemman.”
Freya oli jo pysähtynyt toisen pöydän ääreen.
Shira huomasi hänen asentonsa muuttuvan.
”Ei.”
Freya nosti katseensa.
”Mitä?”
”Löysit numeroita.”
”Täällä on hintoja.”
”Löysit järjestelmän.”
Freya nosti esiin keltaisen Sony Walkmanin, jonka vyöpidike oli haljennut.
”Tätä myytiin yhdeksälläkymmenellä dollarilla.”
”Entä sitten?”
”Vuonna 1998 se maksoi kolmekymmentäyhdeksän.”
Shira katsoi häntä.
”Lasket Walkmanin hinnasta inflaatiota.”
”Selvitän, onko tämä järjetöntä.”
”Nämä ovat levymessut.”
”Nimenomaan.”
Sumi oli siirtynyt kermanvärisen sähkövatkaimen luo. Siinä oli kromiset vispilät.
”Tämä on kaunis.”
”Se on vatkain”, Shira sanoi.
”Tällaisia ei enää tehdä.”
”Vatkaimia tehdään yhä.”
”Ei tällaisia.”
Freya käänsi Walkmanin ympäri.
”Kunnosta riippuen joidenkin näiden arvo on noussut nopeammin kuin käteisen.”
Shira tuijotti heitä molempia.
”Tämän takia en ota teitä minnekään mukaan.”
”Sinä toit meidät tänne”, Sumi sanoi.
Shira pysähtyi.
Se oli totta.
Hän ei pitänyt siitä, miten totuus toisinaan käyttäytyi.
Kuusi viikkoa aiemmin hän oli nähnyt keskustassa levykaupan ikkunaan teipatun mainoksen.
MID-ATLANTICIN VANHAN MEDIAN MESSUT
VINYYLIT · KASETIT · CD-LEVYT · HIFI · RETROELEKTRONIIKKA · KAMERAT · PELIT
Hän oli ottanut siitä kuvan.
Sitten poistanut kuvan.
Sitten palannut ottamaan uuden kuvan, koska ensimmäinen oli ollut vinossa.
Sinä iltana hän oli maininnut messuista Sumille ja Freyalle mielestään sopivan ohimennen.
Sumi oli suostunut heti.
Freya oli kysynyt, olisiko paikalla kunnostettuun elektroniikkaan erikoistuneita myyjiä.
Shira oli sanonut, ettei tiennyt.
Freya oli tullut silti.
Nyt Shiralla oli kaksi tuntia aikaa ennen iltapäivän ruuhkaa ja yksi tavoite.
Ensipainos ei ollut realistinen.
Kohtuuhintainen kappale oli.
Hän oli etsinyt The Art of Drowningia vinyylinä lähes vuoden.
Ei netistä.
Nettiä ei laskettu.
Netissä tehtiin tietokantahakuja.
Tämä oli metsästystä.
Hän suuntasi kohti levypöytiä.
Hänen takaansa Sumi huikkasi: ”Jos ostan vatkaimen, kannatko sen?”
”En.”
”Entä jos se on painava?”
”Sitten en varsinkaan.”
Freya sanoi jotakin vertailukelpoisista myynti-ilmoituksista.
Shira kiihdytti askeliaan.
Ensimmäisellä myyjällä oli AFI:a.
Valitettavasti hän tiesi sen itsekin.
Levy oli suojamuovissa pöydän takana. Sen käsin kirjoitettu hintalappu sai Shiran harkitsemaan hetken uudelleen kantaansa omaisuusrikoksiin.
Hän tuijotti sitä.
Myyjä nosti katseensa puhelimesta.
”Se on alkuperäispainos.”
”Huomaan.”
”Vaikea löytää.”
”Senkin huomaan.”
Mies sanoi hinnan ääneen, ehkä siltä varalta, että Shira oli sokaistunut tilapäisesti.
Shira laski levyn käsistään.
”Kiitos.”
”Toista et tänään näe.”
”Yritän selvitä siitä.”
Hän jatkoi matkaa.
Seuraavalla pöydällä oli kaksi kappaletta Sing the Sorrow’ta, yksi Decemberunderground ja pahasti kieroutunut Black Sails in the Sunset.
Hän tarkisti silti kaikki neljä.
Sitten hän ajautui seuraavalle käytävälle.
Siellä oli laatikoittain seitsemäntuumaisia singlejä, aakkostettuja CD-levyjä, vanhoja VHS-kasetteja, kelanauhureita, yhä muovikääreissään olevia tyhjiä kasetteja, puurunkoisia levysoittimia sekä hopeanvärisillä etulevyillä ja valtavilla virityssäätimillä varustettuja viritinvahvistimia.
Farkkuliivinen mies selitti jollekulle, miksi eräs Fleetwood Macin levyn painos kuulosti paremmalta lakkalevyn ansiosta.
Shira ymmärsi tästä noin neljäkymmentä prosenttia ja uskoi seitsemänkymmentä.
Hän pysähtyi kannettavia musiikkisoittimia täynnä olevan pöydän ääreen.
MiniDisc.
Discman.
Walkman.
Sininen iPod Mini, jonka näyttö oli pimeänä.
Lasin takana ensimmäisen sukupolven iPod.
Hän kumartui lähemmäs.
Se oli kaunis samalla tavalla kuin vanhat teolliset esineet joskus olivat: ei siksi, että kukaan olisi erityisesti yrittänyt, vaan siksi, että se oli suunniteltu ennen kuin jokaisen pinnan piti kerjätä huomiota.
Sitten hän näki avatun iPodin.
Kolme pöytää kauempana.
Hopeinen takaosa.
Valkoinen etupuoli.
Luultavasti viidettä sukupolvea.
Etupaneeli oli irrotettu ja asetettu taitellulle liinalle.
Mies kumartui paljastettujen sisuskalujen ylle muovinen avaustyökalu kädessään.
Shira pysähtyi.
Mies oli ehkä kolmekymppinen.
Tummanruskeat hiukset oli leikattu riittävän äskettäin, jotta ne pysyivät kurissa, muttei niin äskettäin, että lopputulos olisi näyttänyt harkitulta. Harmaa T-paita. Mustat farkut. Ei vintagekauppa-asua. Ei ironisia viiksiä. Ei näkyvää yritystä näyttää ihmiseltä, joka korjasi vanhaa elektroniikkaa.
Myyntipiste kuului ilmeisesti paikalliselle audioliikkeelle, päätellen miehen takana riippuvasta mainoskankaasta.
NORTHLINE AUDIO & REPAIR
Pöydällä oli viritinvahvistimia, kasettidekkejä, kuulokkeita ja useita kannettavia soittimia.
Pöydän toisessa päässä vanhempi mies puhui asiakkaan kanssa vahvistimien kondensaattoreista.
Nuorempi mies nosti vanhan kiintolevyn iPodista.
Shira astui askeleen lähemmäs.
Miehen vieressä oli pieni sovitinkortti.
CompactFlash-kokoinen.
Ei.
SD.
Shira seisoi siinä.
Mies jatkoi työtään.
Shira voisi lähteä.
Se olisi normaalia.
Hänellä ei ollut mitään syytä puhua miehelle.
Hänen omassa iPodissaan ei ollut ongelmaa.
Mikään ei vaatinut toimenpiteitä.
Mies kurottui kohti sovitinta.
Shira kuuli sanovansa:
”Vaihto flash-muistiin?”
Mies nosti katseensa.
”Joo.”
Hänen ilmeensä muuttui hiukan. Ei varsinaisesti yllättyneeksi. Pikemminkin hän tunnisti jotakin.
”Kaksi microSD-korttia.”
Shira astui lähemmäs.
”Paljonko tallennustilaa?”
”Nyt kaksisataaviisikymmentäkuusi gigaa. Enemmänkin mahtuisi, mutta en luota akkuun niin paljon, että siitä olisi hyötyä.”
Mies kohotti akkua varovasti avaustyökalulla.
”Alkuperäinen?”
”Alkuperäinen.”
”Tuon pitäisi olla laitonta.”
Mies hymyili.
”Vaihdan sen.”
”Hyvä.”
Mies katsoi Shiran laukkua.
”Onko sinullakin?”
Shira epäröi.
Sitten hän avasi laukun etutaskun ja otti iPodinsa esiin.
Hopeinen Classic.
Naarmuinen takaosa.
Valintakiekon reunat olivat kuluneet sileiksi.
Mies katsoi sitä ehkä puoli sekuntia pidempään kuin kohteliaisuus edellytti.
”Tuo on oikeasti sinun.”
Shira katsoi häntä.
”Mitä tuo tarkoittaa?”
”Useimmat, jotka tuovat tänne tuollaisen, ovat ostaneet sen viime viikolla.”
Shira katsoi iPodia.
”Minulla on ollut tämä lukiosta asti.”
”Alkuperäinen kiintolevy?”
”Kyllä.”
Mies irvisti.
”Tuonkin pitäisi olla laitonta.”
”Se toimii yhä.”
”Toistaiseksi.”
”Olet kovin kielteinen.”
”Tulit korjauspöydän ääreen.”
”Se ei ole vastaus.”
Mies hymyili taas.
Shiraa ärsytti, että hän oli huomannut sen.
Mies ojensi hiukan kättään.
”Saanko?”
Shira antoi iPodin hänelle.
Mies käänteli sitä varovasti.
Ei teatraalista kunnioitusta.
Ei kommenttia siitä, miten retro se oli.
Hän painoi keskipainiketta.
Näyttö heräsi eloon.
Hän vieritti valikkoa kerran.
”Kestääkö akku?”
”Noin neljä tuntia.”
”Vaikuttavaa.”
”Ennen se kesti pidempään.”
”Ennen kaikkea oli enemmän.”
Shira katsoi häntä.
”Kuulosti siltä kuin olisin sanonut tuon itse.”
”Anteeksi.”
”Älä pyydä.”
Mies ojensi iPodin takaisin.
”Jos kiintolevy alkaa naksua, lopeta sen käyttäminen.”
”Se naksuu jo joskus.”
Miehen kulmakarvat kohosivat.
”Tuossa kohdassa sinun piti sanoa, ettei se naksu.”
”En valehtele teknikoille.”
”Hyvä periaate.”
”En tiedä, oletko teknikko.”
Mies osoitti mainoskangasta kohti.
”Eli.”
Shira katsoi mainoskangasta.
Sitten miestä.
”Onko se ammattinimikkeesi?”
”Ei.”
”Sitten tietoja puuttuu yhä.”
Mies naurahti.
Ei kovaa.
Se auttoi.
”Autan täällä joskus viikonloppuisin. Ystäväni omistaa liikkeen.”
Hän nyökkäsi vanhempaa miestä kohti.
”Enimmäkseen korjaan elektroniikkaa eräälle teatterille.”
Shira katsoi taas avattua iPodia.
”Entä tämä?”
”Koska pidän näistä.”
Vastaus ilahdutti häntä enemmän kuin olisi pitänyt.
Ei:
Koska tästä maksetaan.
Ei:
Nämä ovat taas muodissa.
Ihan vain siksi.
Eli vaihtoi akun, asetteli johdon paikalleen ja pysähtyi sitten hetkeksi.
”Mitä sinulla on omallasi?”
”Musiikkia.”
”Pelkäsin jo, että taulukoita.”
”Freyalla on luultavasti jossakin iPod täynnä taulukoita.”
”Freya?”
”Ystäväni.”
”Pitäisikö huolestua?”
”Kyllä.”
Eli nyökkäsi vakavana.
”Selvä.”
Shira melkein hymyili.
Eli sovitti flash-sovittimen runkoon.
”Millaista musiikkia?”
Shira vilkaisi käytävälle.
Sumia ei näkynyt missään.
Freyakin oli kadonnut.
Hyvä.
”Enimmäkseen AFI:a.”
Eli nosti katseensa.
”Miltä kaudelta?”
Shira katsoi takaisin.
Oli kysymyksiä, jotka eivät paljastaneet mitään.
Oli kysymyksiä, joista huomasi, että toinen tiesi jotakin.
Tämä kuului jälkimmäisiin.
”Enimmäkseen The Art of Drowningista Decemberundergroundiin.”
Eli nyökkäsi.
”Ihan kelvollista.”
Shira siristi silmiään.
”Kelvollista?”
”Haluatko, että vastustan?”
”Kuulostit siltä kuin antaisit arvosanaa.”
”En antanut.”
”Sanoit kelvollista.”
”Tarkoitin hyvää.”
”Kelvollinen ei tarkoita hyvää.”
”Totta.”
Eli painoi liittimen paikalleen.
”Suosikki?”
Shira mietti.
”The Art of Drowning.”
Eli nosti taas katseensa.
”Ennen Sing the Sorrow’ta?”
”Kyllä.”
”Kiinnostavaa.”
”Älä.”
”En sanonut mitään.”
”Sanoit kiinnostavaa.”
”Se on kiinnostavaa.”
”Vielä pahempi.”
Eli nauroi.
”Minusta Sing the Sorrow on niiden paras levy.”
”Tuo on se ilmeinen vastaus.”
”Ilmeinenkin vastaus voi olla oikea.”
Shira risti käsivartensa.
”En sanonut, ettei se ole hyvä.”
”Puolustaudut jo ennen kuin olen hyökännyt.”
”Olit juuri hyökkäämässä.”
”Olin asentamassa SD-korttia.”
”Teit molempia.”
Eli keskeytti työnsä hetkeksi.
”Hyvä on. Miksi The Art of Drowning?”
Shiralla oli vastaus.
Valitettavasti useampikin.
Hän katsoi pöydällä olevaa iPodia.
”Siinä kuulostaa vielä siltä, että niistä on tulossa jotakin.”
Eli odotti.
Sekin oli ärsyttävää.
Useimmat täyttivät hiljaisuuden.
Eli ei.
Shira jatkoi.
”Sing the Sorrow tietää täsmälleen, mikä se on.”
”Kuulostaa kehulta.”
”Se onkin.”
”Enimmäkseen?”
Shira katsoi häntä.
”Kyllä.”
Eli hymyili hiukan.
”Ja The Art of Drowning ei tiedä?”
”Ei samalla tavalla.”
Shira yritti päättää, halusiko selittää tätä vieraalle ihmiselle.
Ilmeisesti halusi.
”Siinä kuuluu palasia siitä, mitä ne olivat ennen, mutta ne ovat liikkumassa siitä poispäin. Kaikki ei tunnu vielä aivan löytäneen lopullista muotoaan.”
”Siksi pidät siitä?”
”Osittain.”
”Koska se on keskeneräinen.”
”En sanonut, että keskeneräisyys olisi aina parempi asia.”
”Vihjasit siihen.”
”Vihjasin siihen, että olet ennalta-arvattava.”
”Siihenkin.”
Shira huomasi nojaavansa pöytään.
Hän suoristautui.
Eli otti iPodin etupaneelin käteensä.
”Pidän siirtymävaiheen levyistä.”
”Miksi sitten väität vastaan?”
”Koska Sing the Sorrow on parempi.”
”Tuo ei ole perustelu.”
”Ainakin se on ytimekäs.”
”Se on väärin.”
”Silti ytimekäs.”
Shira naurahti.
Se tapahtui niin nopeasti, että hän saattoi teeskennellä, ettei niin ollut käynyt.
Eli ei huomauttanut siitä.
Se auttoi enemmän kuin olisi pitänyt.
Eli napsautti etupaneelin löyhästi paikalleen kokeillakseen, miten se istui.
”Entä Thursday?”
Shira pysähtyi.
”Mitä siitä?”
”Kuunteletko?”
”Kyllä.”
”Epäilyttävä vastaus.”
”Kuuntelen monenlaista.”
”Eli et.”
”Eli tunnen Full Collapsen.”
”Onhan sekin jotakin.”
”Ja War All the Timen.”
”Parempi.”
”Annat taas arvosanoja.”
”Luulin, että se oli jo selvitetty.”
”Ei. Kiistit sen.”
”Aivan.”
Eli käänsi iPodin ympäri ja painoi keskipainiketta.
Näyttö heräsi eloon.
”Thursday taitaa olla lähempänä varsinaista painopistettäni.”
”Kuulostaa uuvuttavalta.”
”Välillä onkin.”
”Omistatko yhtään iloista levyä?”
”Muutaman.”
”Nimeä yksi.”
Eli mietti.
Shira odotti.
”Tämä kestää liian kauan.”
”Yritän määritellä iloisen.”
”Juuri siinä se ongelma on.”
”Hyvä on. The Get Up Kids.”
Shira tuijotti häntä.
”Tuo oli vastauksesi?”
”Thursdayhin verrattuna ne ovat iloisia.”
”Thursdayhin verrattuna Burialkin on iloinen.”
”Tuo on epäreilua.”
”Ei ole.”
Eli nauroi taas.
Myyntipistettä lähestyi joku kasettidekki sylissään.
Eli vilkaisi vanhempaa miestä, jolla oli jo asiakas.
”Pieni hetki.”
Shira nyökkäsi.
Eli otti dekin vastaan, vastasi kysymykseen rikkoutuneesta kasetinpoistomekanismista ja ohjasi asiakkaan pöydän päässä olevan lomakkeen luo.
Shira katseli ympärilleen.
Nyt hän voisi lähteä.
Keskusteluun oli tullut luonteva katko.
Hänellä oli levyjä etsittävänä.
Ei ollut mitään syytä jäädä seisomaan siihen.
Hän jäi.
Eli palasi.
”Anteeksi.”
”Olet töissä.”
”Periaatteessa.”
”Vaarallinen sana.”
”Keskustassa on muuten paikka, jossa järjestetään kuunteluiltoja.”
Shira katsoi häntä.
”Miksi?”
”Kuuntelua varten.”
”Ymmärrän kyllä substantiivin.”
Eli hymyili.
”Itsenäinen levykauppa. Mercer Street.”
”Tiedän sen.”
”Ne ovat muutaman viikon välein perjantaisin auki myöhään ja valitsevat jonkin teeman. Ensi viikolla on 2000-luvun alun emo ja post-hardcore.”
”Kuulostaa vihamieliseltä.”
”Enimmäkseen onkin.”
”Riitelevätkö ihmiset?”
”Jatkuvasti.”
”Musiikista?”
”Enimmäkseen.”
”Se tekee siitä hiukan parempaa.”
”Ohjelmassa on Full Collapse, Relationship of Command, jonkin verran Saves the Dayta, luultavasti Jimmy Eat Worldia.”
”Ei AFI:a?”
”Luulen, että Sing the Sorrow on listalla.”
Shira kurtisti kulmiaan.
”Tietenkin on.”
”Taas tuo.”
”Mikä?”
”Olet vihainen siitä, että muut pitävät levystä, josta itse pidät.”
”En ole vihainen.”
”Sanoit sitä ilmeiseksi vastaukseksi.”
”Koska se on.”
”Eikä se tee siitä väärää.”
”Käytit jo tuon puolustuksen.”
”Se pätee yhä.”
Shira oli juuri vastaamassa, kun aivan hänen vierestään kuului ääni.
”OO.”
Shira sulki silmänsä.
Hän tunsi tuon vokaalin.
Hän kääntyi.
Sumi seisoi kolmen jalan päässä kermanvärinen sähkövatkain toisessa kädessään ja pahvinen kahvikuppi toisessa.
Hänen katseensa siirtyi Shirasta Eliin.
Sitten avattuun iPodiin.
Sitten takaisin Shiraan.
Hänen ilmeensä alkoi säteillä.
Shira tunsi jonkin sisällään kuolevan.
”Sumi.”
”Löysit iPod-ihmisen.”
”Hän oli täällä jo.”
”Tiedän.”
”Tuo lause ei vaatinut innostusta.”
Sumi astui lähemmäs.
”Hei.”
Eli katsoi Shiraa.
Sitten Sumia.
”Hei.”
”Olen Sumi.”
”Eli.”
”Tiedän.”
Shira katsoi häntä.
”Mistä?”
Sumi osoitti korjauslomaketta.
Elin nimi oli painettu sen alareunaan.
”Ai.”
Sumi hymyili leveästi.
”Muutenhan tuo olisi ollut karmivaa.”
”Niin”, Shira sanoi.
Sumi asetti vatkaimen varovasti pöydän reunalle.
”Korjaatko näitäkin?”
Eli katsoi sitä.
”En.”
”Tunnetko ketään, joka korjaa?”
”En.”
”Haluaisitko?”
”Sumi.”
”Mitä?”
”Lopeta hänen värväämisensä.”
”Kodinkonekorjaukseen?”
”Mihinkään.”
Sumi katsoi Shiraa.
Sitten Eliä.
Sitten taas Shiraa.
Shira näki ymmärryksen saapuvan.
Sen näki päällepäin.
Siinä se ongelma olikin.
Sumin hymy muuttui.
Vain hiukan.
Shira vihasi häntä välittömästi.
Eli laski katseensa iPodiin ja asetteli kuorta.
Sumi sanoi sietämättömän huolettomasti:
”Mistä musiikista te sitten puhuitte?”
”Emme mistään musiikista.”
Eli vilkaisi ylös.
”AFI:sta.”
Shira tuijotti häntä.
Eli näytti aidosti hämmentyneeltä.
Sumin kasvot kirkastuivat.
”Pidätkö AFI:sta?”
”Hän tuntee AFI:n.”
”Se lasketaan.”
”Ei lasketa.”
Eli sanoi: ”Minä luulin, että lasketaan.”
”Älä yllytä häntä.”
Sumi siemaisi kahvia.
”Shira rakastaa AFI:a.”
Shira katsoi häntä.
”Sumi.”
”Mitä?”
”Tiedät kyllä.”
”Sanoin kirjaimellisesti vain jotakin totta.”
”Eihän se ole sinua ennenkään estänyt.”
Sumi hymyili.
Shira huomasi Elin katselevan häntä.
Ei tuijottavan.
Ei arvostelevan.
Olevan vain läsnä.
Viisi minuuttia sitten se oli ollut aivan sopivaa.
Nyt jokainen käsien liike tuntui vaativan luvan.
Hän työnsi ne taskuihinsa.
Sumi katsoi iPodia.
”Onko tuo sinun?”
”Ei.”
”Korjaatko sitä?”
”Kyllä.”
”Huviksesi?”
”Osittain.”
Sumi nyökkäsi.
”Se on ihan ymmärrettävää.”
Shira kurtisti kulmiaan.
”Onko?”
”Totta kai. Sinä laitat ruokaa huviksesi.”
”En korjaa elektroniikkaa.”
”Nimenomaan.”
”Tuo ei selitä mitään.”
Sumi näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä.
Sitten hän vilkaisi Shiran olan yli.
”Ai, Freya tulee.”
Shira kääntyi.
Freya todellakin tuli.
Hän ei kantanut mitään.
Tämä oli pahempi.
Freya lähestyi tyhjin käsin vain silloin, kun oli päättänyt keskittyä.
Shira kääntyi takaisin Eliin.
”Pyydän jo etukäteen anteeksi.”
”Mitä?”
”Kohta tiedät.”
Freya saapui pöydän ääreen.
Hänen katseensa kävi avatussa iPodissa, korjaustyökaluissa, Elissä, Sumin vatkaimessa ja Shirassa.
”Hei.”
”Hei”, Eli sanoi.
”Freya.”
”Eli.”
Freya katsoi Elin takana olevaa mainoskangasta.
”Oletko Northlinella töissä?”
Shira sulki silmänsä.
Siinä se tuli.
”Joskus”, Eli sanoi. ”Ystäväni omistaa sen.”
Freya katsoi pöydän toisessa päässä olevaa vanhempaa miestä.
”Korjaamon vai myyntipisteen?”
”Molemmat.”
”Kauanko liike on ollut toiminnassa?”
Shira avasi silmänsä.
”Freya.”
”Mitä?”
”Olet ollut tässä kahdeksan sekuntia.”
”Minähän vain keskustelen.”
”Et. Kokoat tausta-aineistoa.”
Eli katsoi vuorotellen kumpaakin.
Sumi siemaisi taas kahvia.
Freya ei piitannut kummastakaan.
”Korjaatko enimmäkseen äänentoistolaitteita?”
”Enimmäkseen.”
”Vain vanhoja?”
”En. Mitä vain tuodaan.”
”Mikä on vanhin laite, jonka olet korjannut?”
Eli mietti.
”Putkivahvistin viisikymmentäluvulta.”
Freya nyökkäsi.
”Entä uusin?”
”Bluetooth-kaiutin viime tiistailta.”
”Kumpi oli vaikeampi?”
”Bluetooth-kaiutin.”
Freya näytti tyytyväiseltä.
”Miksi?”
”Kaikki oli liimattu yhteen.”
”Kuulostaa tehottomalta.”
”Se oli erittäin tehokasta, jos tarkoitus oli varmistaa, ettei kukaan korjaa sitä.”
Freya nyökkäsi taas.
Shiraa ärsytti, että vastaus oli tuonut Elille pisteitä.
Sumi kumartui hänen puoleensa.
”Freya pitää hänestä.”
Shira tuijotti Sumia.
”Ole hyvä ja lakkaa puhumasta.”
Freya katsoi avattua iPodia.
”Teetkö näitä usein?”
”Riittävästi.”
”Paljonko katetta jää?”
Shira kääntyi häneen päin.
”Ei.”
Freya kurtisti kulmiaan.
”Tarkoitan korjauksesta.”
”Tiedän, mitä tarkoitat.”
Eli naurahti hiljaa.
”Riippuu osista.”
”Hankitteko akut itse?”
”Enimmäkseen.”
”Kotimaiselta toimittajalta?”
”Freya.”
”Mitä?”
”Tämä ei ole toimittajan auditointi.”
”Olin utelias.”
”Et ole koskaan utelias. Sinä arvioit.”
”Se on eräänlaista uteliaisuutta.”
”Ei ole.”
Sumi katsoi Eliä.
”Hän tekee tätä.”
”Niin päättelin.”
”Kerran hän teki taulukon päättääkseen, minne menisimme brunssille.”
”Vaihtoehtoja oli kaksitoista.”
”Niitä oli kuusi.”
”Erilaisia ruokalistayhdistelmiä oli kaksitoista.”
”Tuo ei auta asiaa.”
Freya katsoi vatkainta.
”Ostitko tuon?”
Sumi kirkastui.
”Kyllä.”
”Et tiedä, toimiiko se.”
”Luultavasti toimii.”
”Tuo ei ole testitulos.”
”Se vaikuttaa luotettavalta.”
”Johto on rispaantunut.”
Sumi laski katseensa.
”Ai.”
Eli kumartui hiukan pöydän yli.
”Älä kytke sitä pistorasiaan.”
Sumi katsoi häntä.
”Miksi?”
”Eriste halkeilee johdon tyvestä.”
Sumi käänsi vatkainta.
”Ai.”
”Johdon voi vaihtaa.”
”Voiko?”
”Kyllä.”
Sumi hymyili.
Shira näki sen tapahtuvan.
”Ei.”
Sumi katsoi häntä.
”Mitä?”
”Et pyydä häntä korjaamaan vatkaintasi.”
”En ollut pyytämässä.”
”Olit juuri pyytämässä.”
”Olin juuri kysymässä, tietääkö hän, millainen johto siihen tarvitaan.”
”Siitä se alkaa.”
Eli sanoi: ”Luultavasti 18 AWG:n laitejohto.”
Sumi näytti ilahtuneelta.
Shira osoitti Eliä.
”Nyt sinäkin olet osa ongelmaa.”
”Anteeksi.”
”Et kuulosta pahoittelevalta.”
”Olen kohtalaisen pahoillani.”
Sumi henkäisi.
Shira kääntyi häneen päin.
”Mitä?”
”Ei mitään.”
”Tuo ei ollut ei mitään.”
”Minusta teillä kahdella on vain samanlainen—”
”Ei.”
”En sanonut loppuun.”
”Olit sanomassa.”
”Olisin voinut puhua pituudesta.”
”Et puhunut.”
”Hiuksista.”
”Et.”
”Yleisestä hengitystoiminnasta.”
”Sumi.”
Sumi puri poskeaan sisältä.
Freya katsoi Eliä.
”Onko teillä verkkosivut?”
Shirasta pääsi ääni.
Se ei ollut sana.
Freya kääntyi.
”Mitä?”
”Mihin tarvitset hänen verkkosivujaan?”
”En tarvitse.”
”Kysyit niitä.”
”Olin utelias liikkeestä.”
”Liikkeen nimi on mainoskankaassa.”
”Se on nimi, ei verkkosivusto.”
”Käytä hakukonetta.”
”Suosin ensisijaisia lähteitä.”
Shira tuijotti häntä.
Eli sanoi: ”Northlineaudio.com.”
Freya nyökkäsi.
”Kiitos.”
Shira kääntyi hitaasti Eliin päin.
”Tuohon ei olisi tarvinnut vastata.”
”Tiedän.”
”Hän menee katsomaan.”
”Niin oletinkin.”
Freya oli jo ottanut puhelimensa esiin.
Sumi katseli häntä.
”Menetkö oikeasti katsomaan?”
”En.”
”Kirjoitat.”
”Muistin yhden asian.”
”Minkä?”
”Verkkosivuston.”
”Siitä on kolme sekuntia.”
”Minulla on hyvä muisti.”
Shira katsoi Eliä.
”Haluan tehdä selväksi, etten ole vastuussa kummastakaan heistä.”
”En aikonutkaan pitää sinua korvausvelvollisena.”
”Hyvä.”
Freya nosti katseensa puhelimesta.
”Arvostelut ovat erinomaisia.”
Shira sulki taas silmänsä.
Sumi alkoi nauraa.
”Tämä ei ole hauskaa.”
”On vähän.”
”Hän tekee taustaselvitystä.”
Freya pani puhelimensa pois.
”Tarkistin yrityksen.”
”Tarkistit hänen yrityksensä.”
”Se ei ole hänen yrityksensä.”
”Se tekee tästä jostain syystä vielä pahempaa.”
”Halusin tietää, onko liike luotettava.”
Eli nojasi pöytään.
”Läpäisimmekö tarkastuksen?”
Freya katsoi häntä.
”Kyllä.”
Shira avasi silmänsä.
”Älä yllytä häntä.”
”Olin utelias.”
”Tuo sana on menettänyt tänään kaiken oikeudellisen merkityksensä.”
Sumi kosketti Shiran käsivartta.
”Olet tosi jännittynyt.”
”Miksiköhän.”
”Sinullahan oli äsken hauskaa.”
Shira katsoi häntä.
Sumi tajusi, ettei kommentti auttanut.
”Tarkoitan—”
”Älä.”
”Selvä.”
Muutamaan sekuntiin kukaan ei puhunut.
Messut jatkuivat heidän ympärillään.
Jossakin lähellä putosi levy. Pahvi lämähti lattiaan.
Joku testasi kaiutinparia kitaran rääkäisyllä.
Kuulutusjärjestelmä rätisi heidän yläpuolellaan.
Myyjiä muistutetaan, että lastauslaituri suljetaan puoli kuudelta. Puoli kuudelta.
Eli kääntyi Shiran puoleen.
”Niin.”
Shira odotti.
Eli nyökkäsi hänen iPodiaan kohti.
”Jos kiintolevy jo naksuu, ottaisin varmuuskopion mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.”
”Minulla on varmuuskopiot.”
”Hyvä.”
”Kolme.”
”Siinä ei ole säästelty.”
”Kaksi on paikallisia.”
”Tuo ei selitä mitään.”
”Yksi on muualla säilytettävä kopio.”
Freya kääntyi häneen päin.
”Säilytät musiikkisi varmuuskopiota muualla?”
Shira katsoi häntä.
”Etkö sinä?”
Freya vaikeni hetkeksi.
”En.”
Sumi nosti käden rinnalleen.
”Tämä on elämäni onnellisin päivä.”
”Miksi?”
”Koska Shira päihitti viimein Freyan freyamaisuudessa.”
”Tuollaista ei ole olemassakaan.”
”Juuri tapahtui.”
Freya näytti hiukan loukkaantuneelta.
”Se on hyvä käytäntö.”
Shira nyökkäsi.
”Kiitos.”
Freya toipui.
”Kiintolevy pitäisi silti vaihtaa.”
Shira kääntyi poispäin.
”Pidin sinusta enemmän, kun tutkit Eliä.”
Sumista pääsi taas pieni ääni.
Shira osoitti häntä katsomatta.
”Ei.”
”En sanonut mitään.”
”Ajattelet äänekkäästi.”
Eli hymyili.
Shira vihasi koko hallia.
Hän myös huomasi kasvavaksi kauhukseen, ettei keskustelu Elin kanssa ollut enää entisensä.
Ennen Sumin ja Freyan tuloa hän oli vain jutellut.
Nyt jokainen lause tuntui kulkevan ensin toisen huoneen läpi.
Huoneen, jossa olivat Sumin kasvot.
Freyan kysymykset.
Tieto siitä, että molemmat olivat huomanneet.
Shira huomasi tarkkailevansa asioita, joita ei ollut tarkkaillut kymmenen minuuttia aiemmin.
Kuinka pitkään hän katsoi Eliä.
Hymyilikö hän.
Missä hänen kätensä olivat.
Kuulostiko hän liian kiinnostuneelta.
Kuulostaisiko siltä, että hän oli vielä kiinnostuneempi, jos hän yritti kuulostaa vähemmän kiinnostuneelta.
Hän laski toisen kätensä laukulleen.
Tämä alkoi käydä naurettavaksi.
Eli vilkaisi käytävälle.
”Ai niin.”
Shira katsoi häntä.
”Se kuunteluilta, josta mainitsin.”
Shiran vatsaa kiristi.
”Niin.”
”Se alkaa muistaakseni seitsemältä. Tarkistan.”
Eli kurottui ottamaan puhelimensa.
Sumi sanoi:
”Shiran pitäisi mennä.”
Hiljaisuus.
Sitä kesti ehkä sekunnin.
Enempää ei tarvittu.
Shira katsoi Sumia.
Sumin ilme muuttui heti.
Ei siksi, että hän oli sanonut jotakin järjetöntä.
Vaan siksi, että hän oli sanonut jotakin totta.
Freya katsoi Shiraa.
Eli katsoi Shiraa.
Kaikki katsoivat nyt Shiraa.
Koko messuhalli tuntui muuttuvan poikkeuksellisen kirkkaasti valaistuksi.
Sumi laski kahvikuppiaan.
”Tarkoitin vain—”
”Tiedän, mitä tarkoitit.”
Shiran ääni kuulosti ilmeettömältä.
Liian ilmeettömältä.
Hän kuuli sen itsekin.
Se pahensi asiaa.
Eli laski puhelimensa.
”Ei mitään paineita. Se on vain yksi niiden tapahtumista.”
”Tiedän.”
”Ei sinun tarvitse—”
”Tiedän.”
Shira katsoi kohti levykäytäviä.
”Olin etsimässä jotakin.”
Sumi sanoi hiljaa:
”Shira.”
”Tulen takaisin.”
Hän ei tiennyt, oliko se totta.
Hän käveli pois.
Ensimmäinen levy, jonka Shira otti käteensä, oli Kenny Logginsin.
Hän tuijotti sitä.
Sitten hän pani sen takaisin.
Tämä ei ollut lupaava merkki.
Hän siirtyi seuraavan laatikon ääreen.
L.
M.
N.
Hän oli aloittanut jostakin aakkosten keskeltä ja teeskenteli nyt, että se oli ollut tarkoituskin.
Hänen takanaan messut jatkoivat normaalia toimintaansa.
Ihmiset puhuivat.
Levyt liukuivat toisiaan vasten.
Joku nauroi.
Joku tinki äänekkäästi syntetisaattorin hinnasta.
Mitään ei ollut tapahtunut.
Tämä oli tärkeää.
Mitään ei ollut tapahtunut.
Sumi oli sanonut, että hänen pitäisi mennä tapahtumaan.
Freya oli kysynyt ärsyttäviä kysymyksiä.
Eli oli seissyt siinä.
Siinä kaikki.
Kukaan ei ollut nöyryyttänyt häntä.
Kukaan ei ollut torjunut häntä.
Kukaan ei ollut julistanut mitään.
Hän veti esiin New Orderin levyn.
Se hänellä jo oli.
Takaisin laatikkoon.
Ongelma oli siinä, että Sumi oli huomannut.
Se oli typerää.
Totta kai Sumi oli huomannut.
Sumi huomasi, kun tuntemattomat vaihtoivat shampoota.
Freyakin oli huomannut.
Sekin oli typerää.
Freya huomasi muutokset kävelytahdissa.
Kummallakaan asialla ei ollut merkitystä.
Shira siirtyi seuraavan laatikon ääreen.
Käsin kirjoitetussa välilevyssä luki:
PUNK / EMO / HARDCORE
Parempi.
Hän alkoi selata.
Against Me!
Alkaline Trio.
At the Drive-In.
Bad Religion.
Brand New.
Hän selasi nopeammin.
Sydän hakkasi yhä liian kovaa.
Tämä oli järjetöntä.
Hän oli käynyt keskustelua.
Ihmiset tekivät sitä jatkuvasti.
Joskus vapaaehtoisesti.
Hän oli itsekin tehnyt niin ennen.
Hän pysähtyi.
Ei siinä varsinaisesti ollut ongelma.
Ongelma oli siinä, että keskustelu oli ollut helppoa.
Liian helppoa.
Sumin ei ollut tarvinnut kiskoa hänestä sanoja.
Hän ei ollut käyttänyt puolta ajasta sen miettimiseen, kuulostiko oudolta.
Eli oli kysynyt asioita, joihin hän oli oikeasti halunnut vastata.
Eli oli ollut eri mieltä tekemättä erimielisyydestä kilpailua.
Hän oli antanut hiljaisuuksien olla.
Hän tiesi, mitä Shira tarkoitti naksuvalla kiintolevyllä.
Hän tunsi AFI:n riittävän hyvin valitakseen väärän suosikkialbumin.
Shira veti esiin Descendentsin levyn.
Pani sen takaisin.
Häntä suututti.
Se oli parempi vaihtoehto.
Sumi oli pilannut kaiken.
Freya oli pahentanut asiaa.
Koko kohtaaminen oli tullut näkyväksi, vaikkei sen olisi tarvinnut tulla.
Shira oli pärjännyt tilanteessa aivan hyvin siihen asti, kunnes he saapuivat.
Hän pääsi F:n kohdalle.
Ei mitään.
Sitten A:n kohdalle.
Hän hidasti.
AFI.
Kaksi levyä.
Decemberunderground.
Ja sen takana:
The Art of Drowning.
Shira pysähtyi.
Hän veti levyn esiin.
Ei alkuperäispainos.
Myöhempi painos.
Musta vinyyli.
Hyväkuntoinen.
Kulmassa pienellä valkoisella tarralla hinta.
Kohtuullinen.
Oikeasti kohtuullinen.
Hän käänsi levyn ympäri.
Kannessa oli pieni taitos lähellä alareunaa.
Ei mitään vakavaa.
Hän oli etsinyt kuukausia juuri tällaista kappaletta.
Ei niin arvokasta keräilytavaraa, että ostaminen tuntuisi naurettavalta.
Ei niin vaurioitunut, että se ärsyttäisi.
Hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen.
Hän oli tyytyväinen.
Periaatteessa.
Shira painoi levyn rintaansa vasten.
Siinä.
Tavoite saavutettu.
Tätä varten hän oli tullut.
Hän voisi ostaa levyn.
Etsiä Sumin ja Freyan.
Mennä kotiin.
Panna levyn soimaan.
Sulkea puhelimensa.
Antaa päivän muuttua taas tavalliseksi.
Mikään ei vaatinut enempää.
Ajatus vihlaisi odottamatta.
Shira katsoi levynkantta.
”Typerää.”
Vieressä seisova mies vilkaisi häntä.
Shira katsoi miestä.
”En tarkoittanut sinua.”
Mies nyökkäsi ja siirtyi kauemmas.
Hyvä.
Shira lähti kohti kassaa.
Puolimatkassa hän pysähtyi.
Mitä tapahtuisi, jos hän lähtisi?
Ei mitään.
Juuri se siinä houkutteli.
Hän menisi kotiin.
Sumi pyytäisi anteeksi liian monta kertaa.
Freya pyytäisi luultavasti anteeksi kerran ja esittäisi sitten eritellyn selonteon.
Shira sanoisi molemmille, ettei se mitään.
Lopulta kaikki olisi taas hyvin.
Eli jäisi tuntemattomaksi, jonka kanssa hän oli puhunut messuilla.
Ehkä tuntemattomaksi, jonka hän saattaisi joskus nähdä uudelleen.
Luultavasti ei.
Hän muistaisi keskustelun kohtuuttoman pitkään.
Sen hän tiesi jo nyt.
Hän kävisi sitä mielessään läpi kävellessään.
Suihkussa.
Yrittäessään nukahtaa.
Hän muistaisi täsmälleen sen hetken, kun Sumi saapui, ja keksisi kuusi vaihtoehtoista vastausta.
Kolmen viikon päästä hänelle tulisi yhtäkkiä mieleen jotakin, mitä hänen olisi pitänyt sanoa Sing the Sorrow’sta, ja hän suuttuisi ruokakaupassa.
Tämä tulevaisuus näkyi niin elävästi, että se ärsytti.
Shira vilkaisi takaisin kohti korjauspöydän käytävää.
Sitten heti muualle.
Ei.
Hän ei palaisi.
Se olisi nöyryyttävää.
Miksi?
Hänellä ei ollut vastausta.
Koska silloin Eli tietäisi, että hän halusi jatkaa keskustelua.
Siinä.
Siinä se vastaus oli.
Shira vihasi sitä.
Hän puristi levyä tiukemmin.
Hän sieti helpommin sitä, että muut tiesivät hänestä melkein mitä tahansa, kuin sitä, että he tiesivät hänen haluavan jotakin.
Haluaminen antoi muille valtaa.
Haluaminen loi pettymyksiä.
Haluaminen teki ihmisen näkyväksi jo ennen kuin mitään oli edes tapahtunut.
Hän tuijotti lattiaa.
Nainen työnsi hänen ohitseen kärryä, jossa oli kuusi laatikollista levyjä ja lamppu.
Shira väisti.
Lampussa ei ollut varjostinta.
Hän katsoi, kun se katosi väkijoukkoon.
”Tämä on naurettavaa”, hän kuiskasi.
Kukaan ei väittänyt vastaan.
Northline Audion pöydän luona Sumi ei ollut liikkunut paikaltaan.
Eli oli palannut iPodin pariin.
Freya seisoi Sumin vieressä käsivarret ristissä.
Kerrankin kumpikin oli hiljaa.
Eli painoi valintakiekkoa.
Näyttö syttyi.
”Selvä”, hän sanoi. ”Se on hengissä.”
Sumi nyökkäsi.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä Eli tarkoitti.
Eli katsoi käytävälle, jonne Shira oli kadonnut.
”Sanoinko jotakin?”
”Et”, Sumi sanoi heti.
Sitten:
”Et.”
Freya katsoi häntä.
Sumi tuijotti lattiaa.
”Et sanonut.”
Eli nyökkäsi hitaasti.
”Selvä.”
Hän ei kysynyt muuta.
Jostain syystä se sai Sumin olon tuntumaan entistä pahemmalta.
Freya sanoi hiljaa:
”Tilanteet käyvät joskus hänelle liian raskaiksi.”
Sumi katsoi häntä.
”Tiedän.”
”Hän tulee takaisin.”
Sumi katsoi levyjen suuntaan.
Ehkä.
Freya jatkoi.
”Hän ei vaikuttanut olevan Elille suuttunut.”
”Ei siitä ole kyse.”
Freya kurtisti kulmiaan.
”Mistä sitten?”
Sumi katsoi häntä.
”Hänellä oli kaikki hyvin ennen kuin tulimme.”
Freya vaikeni.
Sumi viittasi pöytää kohti.
”Hän jutteli.”
”Niin.”
”Hän jutteli paljon.”
”Niin.”
”Ihmiselle, jota ei tunne.”
”Huomasin.”
”Otit aikaa.”
”En ottanut aikaa.”
”Katsoit kelloa kolmesti.”
”Katson kelloa jatkuvasti.”
Sumi tuijotti häntä.
Freya huokaisi.
”Seitsemän minuuttia.”
”Freya.”
”Arvioin.”
Sumi peitti kasvonsa.
”Voi ei.”
”Mitä?”
”Me pilasimme sen.”
Freyan ilme kiristyi.
”Emme pilanneet mitään.”
”Aivan varmasti pilasimme.”
”Kysyin hänen työstään.”
”Teit hänestä selvitystä.”
”Tarkistin yrityksen.”
”Tarkistit yrityksen seistessäsi hänen edessään.”
”Sen arvosana on 4,8.”
”Tuo ei auta.”
Freya madalsi ääntään.
”Halusin varmistaa, ettei hän ole outo.”
Sumi tuijotti häntä.
”Shira on outo.”
Freya näytti loukkaantuneelta Shiran puolesta.
”Se ei liity asiaan.”
”Se saattaa liittyä asiaan hyvinkin olennaisesti.”
”Tarkoitan vaarallista.”
”Hän korjasi iPodia.”
”iPodeja korjaavat ihmisetkin voivat tehdä rikoksia.”
”Freya.”
”Se on tilastollisesti totta.”
”Lopeta.”
Freya lopetti.
Sumi katsoi taas käytävälle.
”Minä pahensin asiaa.”
”Sanoit, että hänen pitäisi mennä tapahtumaan.”
”Nimenomaan.”
”Ajattelit, että hän nauttisi siitä.”
”Niin ajattelin.”
”Kuulostaa ihan järkevältä.”
Sumi pudisti päätään.
”Ei.”
Freya odotti.
Sumi yritti selittää jotakin, minkä ymmärsi lähinnä tunteena.
”Hän oli vasta päättämässä.”
”Mitä?”
”En tiedä.”
”Tuo ei ole vastaus.”
”Tiedän.”
Sumi katsoi Eliä.
Eli teeskenteli, ettei kuunnellut.
Se oli kohteliasta.
Sumi madalsi ääntään entisestään.
”Hän ei ollut vielä päättänyt, pitikö Elistä.”
Freya vilkaisi Eliä.
”Minusta hän oli.”
Sumi katsoi Freyaa.
Freya vaikeni hetkeksi.
”Siinä se ongelma olikin.”
”Niin.”
Hetken molemmat seisoivat aivan liikkumatta.
Sitten Freya puhalsi ilmaa ulos.
”Tein suunnitelman.”
Sumi nyökkäsi.
”Teet aina suunnitelmia.”
”Tein suunnitelman hänen puolestaan.”
”Niin.”
Freya katsoi levyjen suuntaan.
”Se ei ollut tarkoitukseni.”
”Tiedän.”
”Tarkistin, vaikuttiko hän luotettavalta.”
”Tiedän.”
”Se on eri asia kuin suunnitteleminen.”
Sumi ei sanonut mitään.
Freya hieroi peukalollaan kellonsa reunaa.
”Onhan?”
Sumi hymyili hiukan.
”Ei.”
Freya näytti tyytymättömältä.
”Se oli retorinen kysymys.”
”Tiedän.”
He löysivät Shiran kuusi minuuttia myöhemmin.
Hän seisoi kassajonossa AFI:n levy kädessään.
Sumi näki ensin kannen.
”Löysit sen.”
Shira katsoi häntä.
”Kyllä.”
”Se on hyvä.”
”Niin.”
Freya seisoi Sumin vieressä.
Kumpikaan ei puhunut.
Shira katsoi heitä vuorotellen.
”Mitä?”
Sumi nosti molemmat kätensä.
”Ei mitään.”
”Tulitte tänne sanomaan, ettei mitään.”
”Kyllä.”
”Kuulostaa epätodennäköiseltä.”
”Siihen oli tunnepohjainen syy.”
Shira näytti uupuneelta.
Freya sanoi:
”Olemme pahoillamme.”
Shira katsoi häntä.
Sumi nyökkäsi nopeasti.
”Tein siitä outoa.”
”Se oli jo outoa.”
”Tiedän.”
Sumi irvisti.
”Ei. Tarkoitan—”
Hän vaikeni.
Shira odotti.
Sumi yritti uudelleen.
”Se oli hyvällä tavalla outoa.”
Shira tuijotti häntä.
”Ja sitten tein siitä huonolla tavalla outoa.”
Tauko.
”Tuo on yksi huonoimmista anteeksipyynnöistä, jotka olen koskaan kuullut.”
”Tiedän.”
”Se saattaa kyllä myös pitää paikkansa.”
Sumi nyökkäsi.
”Tiedän.”
Shira katsoi Freyaa.
Freya suoristautui hiukan.
”Yritin varmistaa, ettei hän ole epäilyttävä.”
Shira sulki silmänsä.
”Freya.”
”Tiedän.”
”En usko, että tiedät.”
Freya oli hiljaa.
Shira avasi silmänsä.
”Kysyit hänen verkkosivujaan.”
”Kyllä.”
”Tarkistit arvostelut.”
”Kyllä.”
”Kysyit katteista.”
”Se ei liittynyt asiaan.”
”Liittyi aivan varmasti.”
”Se liittyi liiketoimintaan.”
”Auditoit miehen, jonka kanssa olin jutellut kymmenen minuuttia.”
”En auditoinut.”
”Vielä yksi kysymys, niin olisit pyytänyt suosittelijoita.”
Freya katsoi muualle.
Sumi yskäisi käteensä.
Shira osoitti häntä.
”Sinä et saa nauraa.”
”En naura.”
”Naurat.”
”Vähän.”
Freya katsoi taas Shiraa.
”Tein suunnitelman kysymättä ensin, halusitko sellaista.”
Shira pysähtyi.
Jono liikahti eteenpäin.
Kukaan heistä ei liikkunut.
Shiran takana oleva nainen rykäisi.
Shira astui automaattisesti eteenpäin.
Freya seurasi.
Sumi seurasi Freyaa.
Shira kääntyi.
”Tuletteko nyt molemmat jonon läpi?”
”Voimme lähteä”, Sumi sanoi.
”Ei. Ei se mitään.”
Sumi näytti helpottuneelta.
Shira katui sanojaan heti.
Freya jatkoi:
”Tein niin Sumin kanssa.”
”Niin.”
”Ja tein sen uudelleen.”
”Niin.”
”Luulin, että tämä oli eri asia.”
”Ei ollut.”
Freya nyökkäsi.
Sitten hetken kuluttua:
”Olin avaamassa poikaystävää.”
Sumista pääsi tukahtunut ääni.
Shira katsoi Freyaa.
Freyan kasvot pysyivät täysin vakavina.
”Mitä?”
”Et voi käyttää omaa repliikkiäni minua vastaan.”
”Myönnän kritiikin aiheelliseksi.”
”Ei sitä noin tehdä.”
”Se vaikutti tehokkaalta.”
Sumi nojasi esittelytelineeseen.
”En saa henkeä.”
Shira katsoi häntä.
”Hyvä.”
Freya melkein hymyili.
Sitten hän hillitsi itsensä.
”Anteeksi.”
Shira katsoi käsissään olevaa levyä.
”Tiedän.”
Sumi kosketti levynkannen reunaa.
”Minäkin olen pahoillani.”
”Tiedän.”
”Emme aio tehdä mitään.”
Shira nosti katseensa.
”Se olisi uutta.”
”Tarkoitan sitä.”
Freya nyökkäsi.
”Menemme kameraosastolle.”
Sumi katsoi häntä.
”Menemmekö?”
”Kyllä.”
”En tarvitse kameraa.”
”En minäkään.”
”Miksi sitten—”
Freya katsoi häntä.
Sumi ymmärsi.
”Ai.”
Shira katseli heitä.
”Jätätte minut yksin.”
”Kyllä”, Freya sanoi.
”Kuulostaa epäilyttävältä.”
”Se on tarkoituksellista.”
”Sekin on epäilyttävää.”
Sumi astui lähemmäs.
”Haluatko, että jäämme?”
Shira avasi suunsa.
Pysähtyi.
Tuo oli oikea kysymys.
Ei:
Pitäisikö meidän auttaa?
Ei:
Haluatko mennä takaisin?
Ei:
Mitä aiot tehdä?
Vain:
Haluatko, että jäämme?
Shira katsoi kohti korjauspöydän käytävää.
Sitten levyä.
Sitten ystäviään.
”En.”
Sumi nyökkäsi heti.
”Selvä.”
Freyakin nyökkäsi.
”Selvä.”
He lähtivät.
Ei neuvoja.
Ei merkitseviä katseita.
Ei kuiskattuja strategioita.
Sumi kääntyi vain kerran.
Freya käänsi hänet hartioista takaisin menosuuntaan.
Shira näki sen ja melkein hymyili.
Sitten hän pääsi kassalle.
Kassatyöntekijä skannasi levyn.
”Hieno löytö.”
Shira katsoi näytöllä näkyvää hintaa.
”Kyllä.”
”Oletko etsinyt tätä?”
”Jonkin aikaa.”
”Hyvä päivä siis.”
Shira vilkaisi takaisin kohti korjauspöydän käytävää.
”Mahdollisesti.”
Hän maksoi.
Kassatyöntekijä ojensi hänelle kassin.
Shira otti sen.
Nyt hän voisi lähteä.
Hän astui sivuun kassalta ja lähti kohti käytävän päätä.
Täältä näkyi uloskäynti.
Pariovet punaisen kyltin alla.
Niiden takana iltapäivän valo.
Yksinkertaista.
Hän voisi etsiä Sumin ja Freyan.
Sumi pitelisi jotakin sähköturvallisuuden kannalta arveluttavaa.
Freya olisi muodostanut näkemyksen keräilykameroiden markkinoista.
He menisivät kotiin.
Shira panisi levyn soimaan.
Päivästä tulisi tarina siitä, kuinka hän löysi The Art of Drowningin kolmellakymmenelläkahdeksalla dollarilla.
Se oli aivan hyvä tarina.
Hän käveli kohti ovia.
Kahden käytävän risteyksessä hän pysähtyi.
Levykaupan esittelytelineen päädyssä oli mainoslehtinen.
Mustavalkoinen valokopio.
MERCER STREET RECORDS
KUUNTELUILTA SULKEMISAJAN JÄLKEEN
2000-LUVUN ALUN EMO / POST-HARDCORE
PERJANTAI · KLO 19
Sen alla pienemmällä tekstillä:
KOKONAISIA ALBUMEJA. ÄÄNEKKÄITÄ MIELIPITEITÄ. EI TOIVEITA KLO 22 JÄLKEEN.
Shira tuijotti sitä.
Tämä oli naurettavaa.
Hän tiesi jo, missä tapahtuma oli.
Hän tiesi päivän.
Hän tiesi kellonajan.
Hän ei tarvinnut Eliä lähettämään mitään.
Siinä oli ollut koko jutun idea.
Kätevä syy vaihtaa numeroita.
Senkin hän tiesi.
Shira otti silti yhden mainoslehtisen.
Hän taittoi sen kerran ja pani levykassiin.
Sitten hän seisoi siinä.
Mitään ei tapahtunut.
Tämä alkoi ärsyttää.
Hän katsoi uloskäyntiä kohti.
Sitten takaisin kohti korjauspöydän käytävää.
Hän muisti, kuinka Eli oli sanonut:
Miltä kaudelta?
Kuinka vaivattomasti Eli oli odottanut hänen vastauksiaan.
Sen, että Eli oli nauranut yrittämättä saman tien käyttää hänen naurahdustaan todisteena häntä vastaan.
Sen, miten Eli oli ollut eri mieltä Sing the Sorrow’sta käymättä rasittavaksi.
Hän muisti lähteneensä.
Shira sulki silmänsä.
Kolmen viikon päästä hän ajattelisi tätä ostaessaan hammastahnaa.
Hän tunsi itsensä.
Hän vihasi itseään.
”Hyvä on.”
Vieressä levyjä selaava nainen vilkaisi häntä.
Shira avasi silmänsä.
”En vieläkään tarkoittanut sinua.”
Nainen nyökkäsi hitaasti.
Shira kääntyi ympäri.
Northline Audiolla oli nyt vilkkaampaa.
Myyntipisteen toisessa päässä seisoi kaksi asiakasta. Vanhempi mies testasi viritinvahvistinta kuulokkeilla.
Eli pakkasi pieniä työkaluja mustaan salkkuun.
Shira hidasti.
Vielä ehtisi lähteä.
Tämä oli hyödyllinen tieto.
Hän jatkoi kävelyä.
Eli nosti katseensa.
Hetken hänen ilmeensä kertoi vain siitä, että hän tunnisti Shiran.
Sitten siihen tuli jotakin lämpimämpää.
Ei dramaattisesti.
Juuri tarpeeksi.
”Hei.”
Shira pysähtyi pöydän ääreen.
”Hei.”
Eli vilkaisi hänen kädessään olevaa kassia.
”Löytyikö?”
Shira katsoi alas.
”Kyllä.”
”Mikä?”
Hän veti levyä kassista juuri sen verran, että Eli näki kannen.
Eli hymyili.
”No niin.”
”Se ei ole alkuperäispainos.”
”Halusitko alkuperäispainoksen?”
”Halusin sellaisen, joka ei maksa kahdeksaakymmentä dollaria.”
”Kuulostaa terveemmältä.”
”Alkuperäispainos maksoi kaksisataa.”
Eli irvisti.
”Tuo kuulostaa vähemmän terveeltä.”
”Harkitsin sen varastamista.”
”Varastitko?”
”En.”
”Hyvä.”
”Harkitsin kyllä.”
”Kuulin.”
Shira liu’utti levyn takaisin kassiin.
Muutamaan sekuntiin kumpikaan ei puhunut.
Hiljaisuus ei ollut yhtä helppoa kuin aiemmin.
Se oli pettymys.
Myös ennakoitavaa.
Nyt Shira tiesi palanneensa.
Eli tiesi hänen palanneen.
Se tosiasia oli heidän välissään.
Shira katsoi avattua iPodia.
”Toimiiko se?”
”Joo.”
Eli nosti sen ja näytti hänelle näyttöä.
”Kaksisataaviisikymmentäkuusi gigaa. Uusi akku.”
”Paljonko akunkestoa?”
”Kuulemma kaksikymmentä tuntia.”
”Kuulemma.”
”En valmistanut sitä itse.”
”Kätevää.”
”Erittäin.”
Eli laski iPodin pöydälle.
Shira katsoi korjausalustaa.
Sitten kasettisoittimien riviä.
Sitten Eliä.
Eli ei kysynyt, miksi hän oli lähtenyt.
Hyvä.
Tämä oli melkein pahempaa.
Shira huomasi haluavansa Elin kysyvän ja samalla täsmälleen yhtä paljon toivovansa, ettei tämä kysyisi.
Eli sulki työkalusalkun.
Sitten hän sanoi:
”Toivottavasti en sanonut mitään outoa.”
Shira katsoi häntä.
”Et.”
”Selvä.”
”Ystäväni tunkeilevat.”
Eli nyökkäsi.
”Huomasin vähän.”
”He tarkoittavat hyvää.”
”Niin arvelinkin.”
”Freyan mielestä riskinarviointi on hellyyttä.”
”Se selittää verkkosivujen auditoinnin.”
Shira katsoi muualle.
”Hän tarkisti arvostelut.”
”Hän kertoi.”
”Tietenkin kertoi.”
”Hän vaikutti tyytyväiseltä.”
”Se ei rauhoita.”
Eli hymyili.
”Entä Sumi?”
”Sumin mielestä yksityisyys on jotakin, mitä tapahtuu muille.”
”Hänkin vaikutti mukavalta.”
”Hän on.”
Shira vaikeni hetkeksi.
”Hyvin mukava.”
”Kuulosti tuskalliselta.”
”Se oli.”
Eli nauroi.
Keskustelu rentoutui puolen tuuman verran.
Riittävästi.
Shira katsoi taas levyä.
”Löysin sen kuunteluillan mainoksen.”
”Ai.”
”Se on ensi perjantaina.”
”Joo.”
”Seitsemältä.”
”Muistaakseni.”
”Siinä lukee seitsemän.”
”Sitten varmasti seitsemältä.”
”Ja siellä tosiaan soitetaan kokonaisia albumeja?”
”Yleensä.”
”Kuuntelevatko ihmiset oikeasti?”
”Jotkut.”
”Kuulostaa tehottomalta.”
”Freya?”
Shira katsoi häntä.
”Tuo oli loukkaavaa.”
”Anteeksi.”
”Ei ollutkaan.”
Eli nojasi pöytään.
”Yleensä ne valitsevat neljä tai viisi levyä ja antavat ihmisten äänestää, mikä soitetaan kokonaan.”
”Vaarallista.”
”Erittäin.”
”Mikä voitti viimeksi?”
”The Devil and God Are Raging Inside Me.”
Shira kurtisti kulmiaan.
”Ennalta-arvattavaa.”
”Taas tuo.”
”Se oli.”
”En sanonut, ettei ollut.”
”Hyvä.”
”Sen jälkeen soitettiin Deja Entendu.”
”Vielä pahempi.”
”Etkö pidä Brand New’sta?”
”En sanonut niin.”
”Sinulla on paljon mielipiteitä asioista, joista pidät.”
Shira mietti.
”Kyllä.”
”Kuulostaa uuvuttavalta.”
”Se on.”
Eli nyökkäsi.
”Kunnioitan sitä.”
Shira katsoi häntä.
Eli vaikutti olevan tosissaan.
Se oli hankalaa.
Myyntipisteen toisessa päässä joku kysyi Elin ystävältä, oliko eräässä kasettidekissä Dolby C.
Ystävä vastasi.
Kuulutusjärjestelmä rätisi taas heidän yläpuolellaan.
Messut suljetaan kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Myyjät voivat aloittaa muiden kuin esillä olevien tuotteiden pakkaamisen kello seitsemäntoista viisitoista.
Eli vilkaisi varastohallin pylvääseen kiinnitettyä kelloa.
”Pitäisi varmaan alkaa panna näitä pois.”
Shira nyökkäsi.
”Niin.”
Tilanteeseen tuli selkeä päätöskohta.
Hän vihasi selkeitä lopetuksia.
Eli nosti laatikollisen vara-akkuja.
”Oli mukava jutella.”
Shira katsoi häntä.
”Niin minustakin.”
”Ehkä nähdään taas joskus tällaisilla messuilla.”
”Ehkä.”
Siinä.
Täydellistä.
Ei mitään noloa.
Ei lupauksia.
Ei tarvittavia selityksiä.
Eli kääntyi pöydän takana olevan säilytyslaatikon puoleen.
Shira seisoi paikallaan.
Eli nosti ensimmäisen työkalutarjottimen.
Shira voisi lähteä.
Hänen kehonsa ymmärsi sen.
Jalat eivät liikkuneet.
Eli laski tarjottimen laatikkoon.
Shira kuuli sanovansa:
”Odota.”
Eli kääntyi.
”Niin?”
Shiran sydän alkoi heti käyttäytyä kuin varastohallista olisi kadonnut ilmanpaine.
Hän katsoi mainoskangasta.
Sitten iPodia.
Sitten viimein Eliä.
”Mikä sen levykaupan nimi oli?”
”Mercer Street.”
”Tiedän.”
Eli odotti.
Shira vihasi häntä siitä hiukan.
”Tarkoitan.”
Hän korjasi jalkaansa vasten lepäävän levykassin asentoa.
”Se kuuntelujuttu.”
”Perjantaina?”
”Niin.”
”Seitsemältä.”
”Tiedän.”
Elin kasvoille ilmestyi pieni hymy.
Shira siristi silmiään.
”Älä.”
”En sanonut mitään.”
”Olit juuri sanomassa.”
”En ollut.”
”Ajattelit.”
”Kuulostaa vaikealta todistaa.”
Shira katsoi muualle.
Sitten takaisin.
”Voisitko lähettää tiedot?”
Siinä.
Tehty.
Kukaan ei kuollut.
Elin ilme ei juuri muuttunut.
Se auttoi.
”Toki.”
Hän otti puhelimensa esiin.
”Mikä numero?”
Shira kertoi.
Eli näppäili sen.
Shiran puhelin värähti laukussa.
”Se olen minä.”
Shira otti puhelimensa esiin.
Mustavalkoinen näyttö.
Uusi viesti.
Tuntematon numero: Testi.
Hän katsoi Eliä.
”Hyvin informatiivista.”
”Halusin varmistaa toimivuuden.”
”Freya hyväksyisi.”
”Kadun jo.”
Shira tallensi yhteystiedon.
Eli
Hän katsoi nimeä puoli sekuntia.
Sitten hän lukitsi puhelimen.
Eli pani oman puhelimensa pois.
”Ja voit lähettää viestiä muustakin kuin kuunteluillasta.”
Shira katsoi häntä.
”Miksi tekisin niin?”
”En tiedä.”
”Kuulostaa huonosti suunnitellulta.”
”Sitä se on.”
Hetken tauko.
”Vaikka flash-muistista.”
”En ollut suunnitellut sellaista.”
”Selvä.”
Toinen tauko.
”Akunvaihdosta?”
”En.”
”AFI:sta?”
Shira katsoi häntä.
”Mahdollisesti.”
”Hyvä.”
Eli nosti työkalutarjottimen uudelleen.
Tällä kertaa Shira astui taaksepäin.
”Pitäisi etsiä ystäväni.”
”Varmaan.”
”He ovat saattaneet ostaa jotakin vaarallista.”
”Se vatkain täyttää jo ehdot.”
”Tiedän.”
Eli nyökkäsi levykassia kohti.
”Hyvä löytö.”
Shira vilkaisi alas.
”Niin.”
Sitten hän katsoi Eliä.
”Hei.”
”Hei, Shira.”
Shira käveli pois.
Hän ei kääntynyt katsomaan taakseen.
Enimmäkseen siksi, että tiesi haluavansa.
Sumi ja Freya olivat kameraosastolla.
Periaatteessa.
Sumi piteli Polaroid-kameraa.
Freya luki Canonin objektiivin hintalappua.
Kumpikaan ei näyttänyt omaksuneen mitään tietoa valokuvauksesta.
Shira lähestyi.
Sumi näki hänet ensin.
Hänen koko ilmeensä muuttui.
Sitten hän hillitsi sen näkyvästi ja sankarillisin ponnistuksin.
”Hei.”
Shira pysähtyi heidän viereensä.
”Hei.”
Freya katsoi häntä.
”Ostitko levyn?”
”Kyllä.”
”Hyvä hinta?”
”Kolmekymmentäkahdeksan.”
Freya nyökkäsi.
”Kuulostaa kohtuulliselta.”
Shira katsoi häntä.
”Olet ollut täällä liian kauan.”
Freya laski objektiivin käsistään.
He lähtivät kohti uloskäyntiä.
Kukaan ei kysynyt mitään.
Shira odotti.
Ei vieläkään mitään.
Sumi tutki Polaroidia kävellessään.
”Tämä on tosi söpö.”
”Pidät sitä ylösalaisin”, Shira sanoi.
Sumi käänsi kameran.
”Ai.”
Freya vilkaisi Shiraa.
Sitten muualle.
Vielä viisi askelta.
Kymmenen.
Viisitoista.
Sumi veti henkeä.
Shira katsoi häntä.
Sumi sulki suunsa.
He jatkoivat matkaa.
Shira melkein ihaili yritystä.
He saapuivat sekalaisille formaateille omistetulle käytävälle.
Sumi kesti vielä seitsemän sekuntia.
”Puhuitko hänen kanssaan?”
”Kyllä.”
Sumi nyökkäsi.
”Selvä.”
Siinä kaikki.
Shira katsoi häntä epäluuloisesti.
Sumi tuijotti suoraan eteenpäin.
Freya sanoi:
”Oliko keskustelu tyydyttävä?”
Shira kääntyi.
”Freya.”
”Anteeksi.”
Sumista pääsi tukahtunut ääni.
Freya näytti loukkaantuneelta.
”Pyysin heti anteeksi.”
”Pyysit suoritusarviota”, Shira sanoi.
”En pyytänyt.”
”Kysyit, oliko se tyydyttävä.”
”Se ei ole suoritusarvio.”
”Juuri tuota sanaa käytetään suoritusarvioissa.”
Freya mietti asiaa.
”Totta.”
He pääsivät oville.
Sumi kantoi yhä vatkainta.
Shira katsoi sitä.
”Ostit tuon.”
”Kyllä.”
”Sen jälkeen, kun hän kielsi kytkemästä sitä pistorasiaan.”
”Voin vaihtaa johdon.”
”Et osaa.”
”Voin opetella.”
Freya sanoi: ”Löysin ohjevideon.”
Shira tuijotti häntä.
”Käytitte katumusaikanne sähkökorjausten tutkimiseen.”
”Annoimme sinulle yksityisyyttä”, Freya sanoi.
”Siitä ei ollut kyse.”
”Läheltä liippasi.”
Sumi tönäisi kevyesti olkapäällään Shiran olkapäätä.
Shira katsoi häntä.
Sumi ei sanonut mitään.
Hän vain siirsi vatkaimen toiseen käteensä ja tavoitteli toisella Shiran kättä.
Shira antoi hänen tarttua siihen.
He astuivat ovista ulos.
Iltapäivän auringonvalo oli loukkaavaa.
Shira siristi silmiään.
Freya pani aurinkolasit päähänsä.
Sumi heilautti heidän yhteen liitettyjä käsiään kerran.
Shira ei vastustanut.
Sinä iltana Shira pani The Art of Drowningin levysoittimeen.
Ensimmäinen puoli soi hänen keittäessään teetä.
Asunto oli pimeä kahta lamppua lukuun ottamatta.
iPod oli pöydällä puhelimen vieressä.
Levynkansi nojasi seinään.
Shira istuutui sohvalle ja avasi yhteystiedot.
Eli
Hän tuijotti nimeä.
Sitten hän muokkasi sitä.
iPod-korjaus
Hän tallensi sen.
Katsoi sitä.
”Ei.”
Hän vaihtoi sen takaisin.
Eli
Parempi.
Tämä oli typerää.
Hän lukitsi puhelimen.
Levy jatkoi soimistaan.
Puhelin värähti.
Shira katsoi sitä.
Viesti.
Eli: Unohdin sanoa. Älä vaihda sitä akkua itse, ellet nauti pienistä liimaliuskoista ja katumuksesta.
Shira luki viestin.
Sitten uudelleen.
Hän kirjoitti:
Nautin katumuksesta. Liimaliuskoja vastustan.
Hän tuijotti viestiä.
Liikaa?
Ei.
Ehkä.
Hän lähetti sen ennen kuin ehti päättää.
Näyttöön ilmestyi kolme pistettä.
Shira laski puhelimen näyttö alaspäin.
Pisteet eivät lakanneet olemasta vain siksi, ettei hän enää nähnyt niitä.
Hän nosti puhelimen uudelleen.
Eli: Sitten olet erittäin pätevä hommaan.
Shira hymyili.
Toinen viesti ilmestyi.
Eli: Löysin myös kuunteluillan julkaisun. Lähetän ennen kuin unohdan.
Perässä tuli kuva.
Sama mainos, jonka Shira oli taitellut levykassiinsa.
Hän katsoi lattialla olevaa kassia.
Hän voisi kertoa, että hänellä oli se jo.
Se pitäisi paikkansa.
Sen sijaan hän kirjoitti:
Kiitos.
Hän odotti.
Sitten:
Perjantai voisi sopia.
Hän tuijotti noita kolmea sanaa.
Ne näyttivät hälyttävän vilpittömiltä.
Hänen peukalonsa epäröi poistopainikkeen yllä.
Levy pyöri hiljaa neulan alla.
Shira lähetti viestin.
Muutamaan sekuntiin mitään ei tapahtunut.
Sitten:
Eli: Kiva. Olen luultavasti paikalla.
Luultavasti.
Hyvä.
Ei paineita.
Ei suunnitelmaa.
Ei julistuksia.
Perjantai oli olemassa.
Se riitti.
Shira lukitsi puhelimen ja laski sen iPodin viereen.
Kappale vaihtui.
Hän nojautui sohvan selkänojaa vasten.
Hetken kuluttua puhelimen näyttö syttyi taas.
SUMI: SAITKO HÄNEN NUMERONSA
Shira tuijotti kattoa.
Tuli toinen viesti.
SUMI: Odotin NELJÄ TUNTIA ennen kuin kysyin
Sitten:
FREYA: Kolme tuntia ja kaksitoista minuuttia.
Shira sulki silmänsä.
Puhelin värähti taas.
SUMI: SE ON KÄYTÄNNÖSSÄ NELJÄ
Shira otti puhelimen käteensä.
Hän harkitsi useita vastauksia.
Lopulta:
SHIRA: Kielto on jälleen voimassa.
Sumi vastasi heti.
SUMI: OLI SEN ARVOISTA
Freya lisäsi:
FREYA: Mitkä ovat ehdot?
Shira laski puhelimen näyttö alaspäin.
Hän hymyili silti.
Facebook
Reddit
WhatsApp
Twitter
टिप्पणियाँ
0 टिप्पणियाँ
वार्तालाप में शामिल होने के लिए लॉगिन करें।
अभी तक किसी ने जवाब नहीं दिया. बातचीत शुरू होने पर टिप्पणियाँ यहाँ दिखाई देंगी।