Utworzone przez: roberto.c.alfredo w portraits-in-words w dniu
Shira oli ollut messuilla neljä minuuttia, kun hän huomasi lieväksi ärtymyksekseen viihtyvänsä.
Tämä ei käynyt päinsä.
Rakennus oli ollut aikoinaan huonekaluvarasto ja näytti yhä siltä, että voisi palata entiseen tehtäväänsä hetkenä minä hyvänsä. Yhdellä tiiliseinällä kulki rivi korkeita ikkunoita. Kattoa halkoivat teräspalkit. Taittopöytiä oli aseteltu pitkiksi riveiksi riippuvien kylttien alle. Kylteissä luki VINYYLIT, ÄÄNENTOISTO, KAMERAT, PELIT ja syystä, jota kukaan ei ollut selittänyt, SEKALAISET FORMAATIT.
Ilmassa tuoksuivat kahvi, vanha pahvi, lämmin elektroniikka ja se omalaatuinen pölyinen makeus, joka tarttuu levynkansiin niiden vietettyä vuosikymmeniä kellareissa.
Jossakin sisäänkäynnin lähellä stereoista soi New Order.
Jossakin muualla joku testasi kasettidekkiä musiikilla, joka kuulosti Steely Danilta.
Kolmannella myyntipisteellä soitettiin skata sellaisella äänenvoimakkuudella, että taustalla vaikutti olevan jotakin henkilökohtaista kaunaa.
Shira korjasi laukkunsa hihnaa ja jatkoi kävelyä.
”Tämä on mahtavaa”, Sumi sanoi.
Shira katsoi häntä.
”Olet ollut täällä kolme minuuttia.”
”Tiedän.”
Sumi seisoi pöydän edessä, jolla oli matkaradioita, herätyskelloja, läpikuultava violetti puhelin ja useita laitteita, joiden käyttötarkoituksen historia oli ilmeisesti unohtanut.
Hän nosti käteensä matalan ja pullean oranssin esineen, jossa oli johto.
”Mikä tämä on?”
Freya vilkaisi sitä.
”Fonduepata.”